Hyvät ystävät,
lupasin kirjoittaa vielä siitä, miksi kouluja ei kannata lakkauttaa, ei ainoatakaan. Ei ainakaan ennen kuin lapsimäärä laskee alle 20 oppilaan, joka oli vielä 1980-luvulla kouluhallintoviranomaisten määräämä raja. Tuon rajan alittamisen jälkeenkin oli vielä 3 ns. armonvuotta. Jos lapsimäärä armonvuosien aikana palasi takaisin yli 20 rajan, uhka väistyi taas. Vanha systeemi oli tässä kohden hyvä.
Kouluverkon supistamisen “välttämättömyyttä”(hah!) on perusteltu lähinnä taloudellisilla säästöillä ja “suurten koulujen paremmalla opetuksella”. Taloudellisten säästöjen kyseenalaisuuden te olette mielestäni jo oivaltaneet - koko touhunhan voisi todeta vain olevan suunnaton tulonsiirto opetukselta taksikuskeille, joten keskityn siihen toiseen perusteluun, pedagogiseen puoleen.
Itse olen siis ollut luokanopettajana liki 30 vuotta - kuudessa eri koulussa, joista 3 suurta (Aarnivalkean koulu Espoossa, Malminkartanon koulu Helsingissä ja Kirkonkylän koulu Valkealassa ja 3 pientä (Palojoen ja Valkjärven koulut Nurmijärvellä ja Tuohikotin koulu Valkealassa; Tuohikotissa olin muutaman vuoden myös koulunjohtajana). 1990-luvun alussa toimin Valkealassa myös ns. ohjaavana opettajana. Tuolloin mm. kiersin kaikki Valkealan kyläkoulut. Koen olevani tässä asiassa melkoinen asiantuntija.
Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Eira Korpinen on kirjoittanut paljon pienten kyläkoulujen puolesta tutkittuaan asiaa (toisin kuin eräät…) Alla suora sitaatti eräästä hänen puheenvuorostaan, johon voin täydestä sydämestäni omien kokemusteni nojalta yhtyä. I
“Pieni on kaunista” - erityisen hyvää pienessä koulussa on se, että se on paras mahdollinen oppimisympäristö kaikille lapsille: jokaisella lapsella on siellä mahdollisuuksia osoittaa olevansa hyvä ja saada rakennusaineksia terveen itsetunnon kehitykselle; terve itsetunto on tärkein pääoma, jolle ihmisen hyvinvointi perustuu läpi elämän.
Itse kyläkoulu on kaikkien kyläläisten hyvinvointikeskus; hyvinvointi on kokonaisvaltainen elämisen tila; siihen kuuluu sosiaalinen, psyykkinen, fyysinen, henkinen ja kulttuurinen puoli. Kyläkoulu tuottaa pääomaa - luontopääomaa, kulttuurista, historiallista, sosiaalista ja taloudellista pääomaa.
Kyläkoulut ovat suomalaisen koulujärjestelmän helmiä. Turvaamalla kyläkoulujen toiminnan tuemme kulttuurimme omaleimaisuuden ja monimuotoisuuden.
Ja jatkoksi taas ihan omia ajatuksia: Ei koulua tee hyväksi tai huonoksi sen koko, vaan sen opettajat. Pätevien opettajien merkitys korostui myös PISA-tutkimuksen tuloksien taustoja etsittäessä. Ja meillä Suomessa on oltu siinä onnellisessa asemassa, että päteviä opettajia on riittänyt pieniin sekä pieniin kyläkouluihin että suurempiin taajamakouluihin - mutta ainakin Kouvolan kaupunki joutuu jatkossa tarkkaan miettimään ja rakentamaan henkilöstöpolitiikkaansa uusiksi, jos mielii jatkossa hyviä opettajia saada - aika kypsiä ihmiset kouluissa kaupungin tempoilevaan, opettajia kuin karjaa kohtelevaan henkilöstöpolitiikkaan ovat.
Toki suureen joukkoon kouluissa mahtuu monenlaisia ihmisiä, ehkä joku vähemmän alalle sopivampikin, mutta näitä tapauksia on ihan tasaisesti sekä suurissa että pienissä kouluissa.
Nykyinen opetussuunnitelma, ks. www.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf
edellyttää opetukselta aivan toisenlaista otetta ja itse asiassa aivan toisenlaisia opetusympäristöjä kuin mitä nykyisen kaltaisissa kouluissa on. Tarvittaisiin ryhmätyötiloja, pajahuoneita, joustavia tilaratkaisuja.
Oman kokemukseni mukaan opetussuunnitelman edellyttämää opetusta on huomattavasti mahdollisempaa toteuttaa pienissä kyläkouluissa kuin suurissa kouluissa ihan tilojen joustavamman käyttömahdollisuuden takia - aina löytyy joku nurkka, mihin mennä. Suurissa kouluissa, jotka ainakin täällä päin Suomea ovat varsin vanhakantaisen oloisia - pitkiä käytäviä, joiden varrelle luokkia vieri vieressä, on mielestäni huomattavasti vaikeampi ottaa pesäeroa kirjoihin perustuvasta, auttamatta vanhanaikaisesta opetustyylistä ihan vain puuttuvien työtilojen vuoksi.
Ja suuret laivat kääntyvät hitaasti…. Suurissa kouluissa opetukseen varatusta ajasta kuluu kohtuuttoman suuri osa erilaisiin siirtymisiin ja joutaviin kommervenkkeihin, vähän niin kuin armeijassa! Kun esim. Valkealan kirkonkylän koulun oppilaat siirtyvät aamunavaukseen, jolle on periaatteessa varattu työjärjestykseen 10 minuuttia, juhlasaliin, ja sieltä pois puheen jälkeen, onkin jo tunnista valtaosa kulunut, puoli tuntia vähintäänkin…Ehdin todellakin opettaa enemmän pienessä koulussa samassa tuntimäärässä!
Mutta tänä pahana aikana, kun lapset jäävät aivan liian yksin kodeissaankin, tärkein pointti on kyllä tuo Eira Korpisenkin esiintuoma itsetunto-asia. Pienessä koulussa ihan jokainen lapsi tunnetaan ja hänet voidaan ihan eri tavalla huomioida omana itsenään. Suuren koulun pihalla valtaosa lapsista jää esim. välituntivalvojalle tuntemattomiksi. Selvitä siinä sitten kiusaamisasioita ym., kun joudut usein aloittamaan kysymällä “keitäs te olette, kenen opettajan luokalta?”
Voi, minulla olisi vielä paljon sanottavaa, mutta pelkään, ettette jaksaneet lukea tännekään asti. Jos luitte, niin hyvä - älkää suostuko lakkauttamaan kyläkouluja Kouvolasta! Kansanliike esitystä vastaan! toivoo Anna V.
I
